Kalevalan kansallispuisto sijaistee lähellä Kostamusta Karjalan Tasavallassa ja rajoittuu Suomeen. Se on Karjalan Tasavallan nuorin kansallispuisto, se perustettiin vuonna 2007. Kansallispuiston perustamisen tarkoitus oli säilyttää vanhojen mäntymetsien alue, joka on Euroopan viimeisimpiä ja suurimpia. Mäntymetsien alue on elinympäristöä alkuperäisille eläin- ja kasvilajeille ja on tärkeä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle sekä tieteellistä ja virkistyskäyttöä varten. Kansallispuisto on metsiä muodostavien puulajien geenireservimetsä. Sen kasvistoon kuuluu yli 429 putkilokasvilajia sekä kymmeniä sammal- ja jäkälälajeja. Tummalahnanruoho, vaalealahnanruoho, nuottaruoho ja vaaleasara ovat erittäin kiinnostavia uhanalaisia lajeja, jotka on sisällytetty Punaiseen kirjaan.
Kansallispuistossa on yli 400 järveä. Niistä suurimmat ovat Suunujärvi, Ylä- ja Ala-Lapukkajärvi. Monet joet ja purot, joissa on paljon koskia, yhdistyvät järviin. Ne ovat elinympäristöä kalalajille kuten ahvenelle, hauelle, harjukselle, muikulle, taimenelle ja siialle. Kansallispuiston uhanalaisten lajien joukkoon kuuluu myös makean veden lohi ja jokihelmisimpukka, jonka elinkierto riippuu lohikalojen esiintymisestä.
Noin 70 % kansallispuistosta on metsien peittämää alueetta, ja metsiä voidaan sanoa ”Euroopan keuhkoiksi”. Luonnonpuisto on todellinen taigametsäaarre. Siellä elää 37 nisäkäslajia, mm. karhu, hirvi ja peura, sekä 143 lintulajia, joiden joukossa on Venäjän ja Karjalan Punaiseen kirjaan lisättyjä lajeja. Seuraavien harvinaisten vesilintujen määrä kansallispuistossa on suuri: kuikan (yli 30 paria), laulujoutsenen (yli 40 paria), metsähanhen ja selkälokin. Siellä tavataan muitakin Karjalan Punaisen kirjan lintuja kuten sääksi, merikotka, haarahaukka, kurki, koskikara ja tuulihaukka. Kansallispuistossa pesivät myös nuolihaukka ja pikkutikka, jotka ovat Suomen Punaisen kirjan lintuja.
Kansallispuisto on ainutlaatuinen kulttuurialue, sillä nimenomaan Kansallispuiston sisällä tai sen välittömässä läheisyydessä on seutuja, joissa syntyi maailman kuulu Kalevala-eepos.
Orava on metsäeläin. Se on ketterä ja näppärä kiipeilemään ja hyppäämään puissa. Tuuhea häntä ojennettuna ja sitä apunaan käyttäen orava pystyy hyppäämään puusta toiseen lähes 4 metrin matkan. Orava liikkuu maalla hyppäämällä 30-100 cm:n pituisia matkoja. Sen ruumis on 30–47 cm (ml. häntä), täysikasvuisen yksilön paino on 250 – 340 g.
Karjalassa oravat elävät puunkoloissa harvoin. Orava rakentaa tavallisesti lähes pallon muotoisia pesiä. Pesä on 30-60 cm hakasijaltaan. Orava rakentaa pesät kuusen, männyn tai koivun oksista. Sisältä se vuoraa pesät naavalla, ruoholla, sammalilla ja lintujen höyhenillä. Kun ulkona on 15-20C astetta pakkasta, pesässä on yleensä 18-20 astetta lämmintä. Oravat elävät pesissä kevääseen saakka, ja sinne naaras synnyttää keväällä ensimmäisen poikkueensa. Pesät sijaitsevat kuusen oksilla 3-15 metrin korkeudella rungon eteläpuolella. Oravien pääravintoa ovat havupuiden, yleensä kuusen, siemenet. Oravat syövät myös sieniä, vihreitä kasvinosia, marjoja, keväällä juovat joskus koivunmahlaa.
Lahko: Jyrsijät - Rodentia
Heimo: Majavat – Castoridae
Euroopanmajava – Castor fiber L.
Majava on Karjalan suurin jyrsijä. Sen ruumiin pituus on 70-100 cm, häntä on 20-25 cm ja majava painaa 15-30 kg. Majava on hyvin sopeutunut elämään vedessä. Sierain- ja korva-aukot sulkeutuvat majavan sukeltaessa. Sen silmät ovat suuret, niitä peittää läpinäkyvä kalvo (ns. kolmas silmäluomi). Kun majava sukeltaa veteen, kalvo sulkeutuu ja suojelee silmiä veden vaikutukselta ja majava näkee vedessä. Majavan häntä toimii vedessä peräsimenä, ja maan pinnalla majava käyttää häntää tasapainottamaan ruumistaan pystyasennossa.
Majavien elinympäristöä ovat metsäpurot, joet ja järvet, joiden rannat ovat metsien peittämiä. Majavan tyypillisin pesä Karjalassa on kekopesä. Kekopesä on kartiomainen keko, joka rakennetaan yhteen liitetyistä ruoholla, vesiheinällä, mudalla tai mullalla peitetyistä roskapuista ja ohuista rungoista. Jokaisessa kekopesässä on kaksi tai kolme sisäänmenokäytävää, joiden suut ovat vedenpinnan alla. Majavat rakentavat patoja vedenkorkeuksien nostamiseksi, jotta kekopesien käytävät ovat aina vedenpinnan alla.
Majavat elävät perhekunnittain, joihin tavallisesti kuuluu vanhoja sekä tänä tai edellisenä vuonna syntyneitä nuoria yksilöitä. Yhteensä perheessä on 5-8 yksilöä. Majavien pääravintoa ovat haavan ja koivun kuori sekä paju, vesi- ja rantakasvien mehukkaat osat. Noin 10-15 cm:n paksuisen haavan jyrsiminen ja kaataminen vie majavilta noin 15-20 minuuttia. Talveksi majava varastoi paljon puuruokaa upottaen ruoat jokeen. Majavat viettävät suurimman osan talvesta kekopesässä vesistön jään alla ja syövät syksyllä varastoimaansa ravintoa. Majavat voivat elää 20-vuotiaaksi.
Lahko: Petoeläimet – Carnivora
Heimo: Näätäeläimet – Mustelidae
Kärppä – Mustela erminea L.
Kärppä on pienikokoinen, mutta voimakas ja ketterä petoeläin. Sen ruumiin pituus on 20-27 cm, häntä on 7-10 cm, paino 70-260 g. Kärpän ruumiinrakenne on notkea ja pirkänomainen, jalat ovat lyhyet ja vahvat. Tassu on viisivarpainen ja kynnet terävät. Kärpällä on pienet, pyöreät pystykorvat. Turkki on pehmeä ja tuuhea. Talviturkki on lumenvalkoinen ja kesäturkki ruskea, vatsa ja rinta vaaleankeltaiset. Hännänpää on aina musta. Se liikkuu tehden 30-60 sentin pituisia hyppyjä. Kärppää tavataan erilaisimmissa elinympäristöissä, missä on runsaasti ruokaa. Kärpän pääravintoa ovat pikkujyrsijät. Se syö mielellään myös puolukoita ja mustikoita. Sen päivittäinen ravinnontarve on 70-100 g. Kärpän piilopaikkoja ovat kivirauniot, kaatuneiden puiden ontelot, ryteikkö ja jyrsijöiden kolot. Se rakentaa pesän vain poikasten hoitoajaksi ja muuna aikana se käyttää satunnaisia elinpaikkoja. Kärpät elävät keskimäärin 1-2-vuotiaiksi, mutta voivat elää jopa 7 vuotta. Käprän luontaisiin vihollisiin kuuluvat ketut.
Hirvi (Alces alces) on suurin nykyaikainen hirvieläin. Hirvisonnin ruumiinpituus on noin 300 cm ja säkäkorkeus 235 cm, se voi saavuttaa joskus jopa 580-600 kg painon. Ulkomuodoltaan hirvi erottuu hyvin muista hirvieläimistä. Hirvellä on oikein pitkät raajat, vahva rintakehä, suhteellisen lyhyt ruumis ja painava pää, jossa on kyömynenä. Ylähuuli on suuri ja peittää alahuulen. Hirvellä on isot, leveät ja liikkuvat korvat.
Hirven kaulan alla sijaitsee ihopoimu (parta eli kello), joka voi saavuttaa 25—40 cm:n pituuden. Kesällä hirvet suosivat palaneita alueita ja hakattuja metsäalueita, joissa kasvaa runsaasti nuoria lehtipuita ja tiheitä korkeita ruohoja, mm. maitohorsmaa, joka on hirven mieluista ravintoa. Hirvet syövät vesikasveja soilla, joissa, järvissä ja puroissa. Talvella hirven elinympäristöä ovat seka- ja havumetsät, jossa on tiheää aluskasvillisuutta ja paljon nuoria puita, pääasiassa mäntyjä, haapoja, koivuja ja pihlajia. Hirvet makaavat kovina pakkasina löysässä lumessa niin, että lumen pinnan ylle jää vain säkä ja pää, mikä vähentää lämmönhukkaa.
Kesällä täysikasvuinen hirvi syö noin 35 kg ruokaa vuorokaudessa, ja talvella 12-15 kg. Yhteensä hirvi syö vuodessa noin 7 tn, joista 4 tn ovat lehti- ja havupuiden versot, noin 1,5 tn puiden ja pensaiden lehdet, 700 kg on puiden kuori ja yhtä paljon ovat ruoho ja pienet pensaat. Syntyessä vasat ovat vaaleanpunaisia, yksivärisiä, heillä ei ole täpliä. Ne jäävät samalle paikalle noin viikon ajan, vaaratilanteessa piiloutuvat ruohoon tai pensaaseen. Viikon ikäisinä vasat alkavat seurata emäänsä. Tästä iästä lähtien ne syövät jo pienien koivujen ja haapojen lehtiä ja oppivat taittamaan puita vasta syksyyn mennessä. Pitkäjalkaisina pienet vasat eivät ulotu ruohoon. Kuukauden iässä tai myöhemmin hirvenvasat alkavat liikkua ”polvillaan” syömisen aikana. Karhut ja sudet ovat suuri vaara vasoille.
Lahko: Petoeläimet – Carnivora
Heimo: Näätäeläimet – Mustelidae
Ahma – Gulo gulo L.
Ahma on petonisäkäs, gulo-suvun ainoa edustaja. Se on voimakas ja varovainen yksineläjä. Ahma painaa 9-18 kg, ruumiin pituus on 70—86 cm, häntä on 18—23 cm. Ulkomuodoltaan ahma muistuttaa karhua tai mäyrää. Ahman takaraajat ovat eturaajoja pidemmät, minkä vuoksi selkä on kaareva. Häntä on lyhyt ja oikein tuuhea. Leveät tassut (leveys 10 cm ja pituus 9 cm) helpottavat ahman liikkumista syvässä ja löysässä lumessa. Ahmalla on isot käyrät kynnet. Hampaat ovat voimakkaat ja terävät. Ahman turkki on tuuhea, pitkä- ja karkeakarvoinen. Väriltään ahma on vaalean- tai tummanruskea. Ahma rakentaa pesänsä jurien alle tai muihin hiljaisiin paikkoihin, ja lähtee etsimään ravintoa iltahämärässä. Toisin kuin muut näätäeläimet, jotka ovat paikkauskollisia, ahma vaeltaa etsiessään saalista. Ahma on kaikkiruokainen. Se syö usein haaskaa tai susien ja karhujen jäljelle jättämien saaliseläimien tähteitä. Ahma tappaa heikkoja ja sairaita eläimiä.
Venäjänkielinen versio