Kolin kansallispuisto on yksi tunnetuimmista Itä-Suomen luontokohteista ja nähtävyyksistä, ja Suomen tunnetuimpia kansallismaisemia. Kansallispuiston koko on 3000 ha (30 km²) ja se rajoittuu Joensuun, Kontiolahdenja Lieksan kuntien alueelle. Kolin kansallispuisto on perustettu lailla 10. huhtikuuta 1991, laajennettu vuonna 1996.
Kolin kansallispuisto on jaettu kolmeen eri vyöhykkeeseen keskeisten suojelutavoitteiden mukaan.
Kansallismaisemaa ja geologiaa huomioidaan vyöhykkeellä joka kattaa Kolin korkeimmat huiput. Kulttuurivyöhyke sijaitsee aivan kylän tuntumassa. Kulttuurivyöhykkeellä ylläpidetään perinnemaisemien monimuotoisuutta kaskeamalla, laiduntamalla ja hoitamalla ahoja mm. niittämällä. Pihapiirit vanhoine rakennuksineen, aholla ja hakamaalla laiduntavat kyytöt ja lampaat keskellä avointa koivikoiden reunustamaa kulttuurimaisemaa, ovat kaskikulttuurin helmiä. Erityisesti ahojen monimuotoinen kasvilajisto tarvitsee säilyäkseen vuosittaista ylläpitoniittoa. Luontovyöhykkeelle suojellaan vaarojen metsäluontoa. Kolin luonto on maastollisesti hyvin vaihtelevaa ja sen ansiosta pienelläkin alueella on suuri määrä erilaisia biotooppeja ja lajisto siten hyvin monimuotoista. Kallioiden laet ovat karuhkoja, varjoisat rinteet vanhojen kuusikoiden tai koivikoiden peitossa ja laaksojen alarinteiltä rehottavat varjoisan kosteat lehdot.
Tunnetuin näköalapaikka on Ukko-Koli, jolta aukeaa mahtava näkymä itään Pieliselle. Huipun läheisyydessä sijaitsevat Kolin luontokeskus Ukko sekä Break Sokos Hotel Koli. Kolilla on kesäisin toiminnassa kaksi pitkää maisemahissiä etelä- ja pohjoispuolelle.
Orava on metsäeläin. Se on ketterä ja näppärä kiipeilemään ja hyppäämään puissa. Tuuhea häntä ojennettuna ja sitä apunaan käyttäen orava pystyy hyppäämään puusta toiseen lähes 4 metrin matkan. Orava liikkuu maalla hyppäämällä 30-100 cm:n pituisia matkoja. Sen ruumis on 30–47 cm (ml. häntä), täysikasvuisen yksilön paino on 250 – 340 g.
Karjalassa oravat elävät puunkoloissa harvoin. Orava rakentaa tavallisesti lähes pallon muotoisia pesiä. Pesä on 30-60 cm hakasijaltaan. Orava rakentaa pesät kuusen, männyn tai koivun oksista. Sisältä se vuoraa pesät naavalla, ruoholla, sammalilla ja lintujen höyhenillä. Kun ulkona on 15-20C astetta pakkasta, pesässä on yleensä 18-20 astetta lämmintä. Oravat elävät pesissä kevääseen saakka, ja sinne naaras synnyttää keväällä ensimmäisen poikkueensa. Pesät sijaitsevat kuusen oksilla 3-15 metrin korkeudella rungon eteläpuolella. Oravien pääravintoa ovat havupuiden, yleensä kuusen, siemenet. Oravat syövät myös sieniä, vihreitä kasvinosia, marjoja, keväällä juovat joskus koivunmahlaa.
Lahko: Petoeläimet – Carnivora
Heimo: Näätäeläimet – Mustelidae
Kärppä – Mustela erminea L.
Kärppä on pienikokoinen, mutta voimakas ja ketterä petoeläin. Sen ruumiin pituus on 20-27 cm, häntä on 7-10 cm, paino 70-260 g. Kärpän ruumiinrakenne on notkea ja pirkänomainen, jalat ovat lyhyet ja vahvat. Tassu on viisivarpainen ja kynnet terävät. Kärpällä on pienet, pyöreät pystykorvat. Turkki on pehmeä ja tuuhea. Talviturkki on lumenvalkoinen ja kesäturkki ruskea, vatsa ja rinta vaaleankeltaiset. Hännänpää on aina musta. Se liikkuu tehden 30-60 sentin pituisia hyppyjä. Kärppää tavataan erilaisimmissa elinympäristöissä, missä on runsaasti ruokaa. Kärpän pääravintoa ovat pikkujyrsijät. Se syö mielellään myös puolukoita ja mustikoita. Sen päivittäinen ravinnontarve on 70-100 g. Kärpän piilopaikkoja ovat kivirauniot, kaatuneiden puiden ontelot, ryteikkö ja jyrsijöiden kolot. Se rakentaa pesän vain poikasten hoitoajaksi ja muuna aikana se käyttää satunnaisia elinpaikkoja. Kärpät elävät keskimäärin 1-2-vuotiaiksi, mutta voivat elää jopa 7 vuotta. Käprän luontaisiin vihollisiin kuuluvat ketut.
Liito-orava Pteromys volans L.
Alaheimo Pteromyidae
Liito-orava on pieni jyrsijälaji. Sen etu- ja takaraajojen välissä on karvojen peittämä nahkainen liitopoimu, joka auttaa liito-oravaa liitäessä. Eturaajat sivuille ojennettuina ja liittopomua apunaan käyttäen liito-orava pystyy liitämään lähes 50-60 metrin pituisia matkoja. Ruumis on 12–22,8 cm pitkä, häntä 11–13 cm:n pituinen, yksilö painaa enintään 170 g. Pää on pyöreä ja nenä litteä. Silmät ovat mustat, suuret ja eteenpäin työntyvät, sillä se liikkuu pääosin iltahämärissä ja öisin.
Liito-oravan turkki on pehmeä ja varsinaisen oravan turkkia paljon paksumpi. Turkki on selkäpuolella hopeanharma, vatsa valkoinen ja vaaleankeltainen. Silmien ympärillä on musta ympyrä. Karvanlähtö liito-oravalla tapahtuu kaksi kertaa vuodessa kuin varsinaisella oravalla.
Liito-oravan elinympäristöä ovat vanhat lehti- ja sekametsät. Se ei vaivu talviuneen. Liito-orava liikkuu pääosin öisin ja iltahämärissä. Se rakentaa pesänsä puunkoloon, tikankoloon tai vanhaan oravankoloon 3-12 metrin korkeudelle. Liito-orava syö pääasiassa lehtipuiden versoja, silmuja, neulasia, havupuiden (männyn) siemeniä, kesällä myös sieniä ja marjoja.
Liito-oravat voivat vankeudessa elää jopa 9-13-vuotiaaksi, mutta luonnossa elinikä on vain 5 vuotta. Niitä uhkaavat isot pöllöt, soopelit ja näädät.
Hirvi (Alces alces) on suurin nykyaikainen hirvieläin. Hirvisonnin ruumiinpituus on noin 300 cm ja säkäkorkeus 235 cm, se voi saavuttaa joskus jopa 580-600 kg painon. Ulkomuodoltaan hirvi erottuu hyvin muista hirvieläimistä. Hirvellä on oikein pitkät raajat, vahva rintakehä, suhteellisen lyhyt ruumis ja painava pää, jossa on kyömynenä. Ylähuuli on suuri ja peittää alahuulen. Hirvellä on isot, leveät ja liikkuvat korvat.
Hirven kaulan alla sijaitsee ihopoimu (parta eli kello), joka voi saavuttaa 25—40 cm:n pituuden. Kesällä hirvet suosivat palaneita alueita ja hakattuja metsäalueita, joissa kasvaa runsaasti nuoria lehtipuita ja tiheitä korkeita ruohoja, mm. maitohorsmaa, joka on hirven mieluista ravintoa. Hirvet syövät vesikasveja soilla, joissa, järvissä ja puroissa. Talvella hirven elinympäristöä ovat seka- ja havumetsät, jossa on tiheää aluskasvillisuutta ja paljon nuoria puita, pääasiassa mäntyjä, haapoja, koivuja ja pihlajia. Hirvet makaavat kovina pakkasina löysässä lumessa niin, että lumen pinnan ylle jää vain säkä ja pää, mikä vähentää lämmönhukkaa.
Kesällä täysikasvuinen hirvi syö noin 35 kg ruokaa vuorokaudessa, ja talvella 12-15 kg. Yhteensä hirvi syö vuodessa noin 7 tn, joista 4 tn ovat lehti- ja havupuiden versot, noin 1,5 tn puiden ja pensaiden lehdet, 700 kg on puiden kuori ja yhtä paljon ovat ruoho ja pienet pensaat. Syntyessä vasat ovat vaaleanpunaisia, yksivärisiä, heillä ei ole täpliä. Ne jäävät samalle paikalle noin viikon ajan, vaaratilanteessa piiloutuvat ruohoon tai pensaaseen. Viikon ikäisinä vasat alkavat seurata emäänsä. Tästä iästä lähtien ne syövät jo pienien koivujen ja haapojen lehtiä ja oppivat taittamaan puita vasta syksyyn mennessä. Pitkäjalkaisina pienet vasat eivät ulotu ruohoon. Kuukauden iässä tai myöhemmin hirvenvasat alkavat liikkua ”polvillaan” syömisen aikana. Karhut ja sudet ovat suuri vaara vasoille.
Heino metsäkasvi neidonkenkä, joka kukkii ensimmäisenä Karjalassa kasvavista kämmekkäkasveista, sai latinankielisen Calypso bulbosa – nimensä mytologiaan kuuluvan nymfin Kalypson mukaan. Kalypso vangitsi Odysseuksen saarelleen ja piti tätä siellä seitsemän vuotta. Kukan viisi vaaleanpunaista terälehteä ovat samanmuotoisia, suuntautuvat ylöspäin ja tekevät "kruunun" tohveliosan päälle. Kukka on halkaisijaltaan 2–3 cm ja tuoksuu hienolta. Neidonkenkä on sukunsa yksi ja ainoa laji. Se on kestävimpiä ja pohjolan ankaraan elinympäristöön parhaiten sopeutuneita kämmekkäkasveja. Kukinta-aika alkaa toukokuussa, kun ensimmäiset pölyttäjät – kimalaiset – heräävät. Neidonkengän ainoa lehti on tummanvihreä ja pitkittäispoimuinen ja erittäin kaunis.
Venäjänkielinen versio