Patvinsuon kansallispuisto on vuonna 1982 perustettu kansallispuisto, joka sijaitsee Lieksan ja Ilomantsin rajalla, Koitereen pohjoispuolella. Patvinsuon pinta-ala on 105 neliökilometriä, ja se onkin eteläisen Suomen laajin kansallispuisto ja merkittävä suoluonnon suojelu- ja tutkimusalue. Se on myös osa Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta. Alueella on 80 kilometriä merkittyjä polkuja. Kansallispuisto sijaitsee sekä eteläisten, että pohjoisten suo- ja metsätyppien vaihettumisvyöhykkeellä. Suoalueet ovat alueelle leimaa-antavia. Puiston keskiosassa virtaa Nälämäpuro. Metsät ovat vanhoja. Puistossa sijaitsee myös kaksi järveä, isompi Suomunjärvi ja pienempi Iso Hietajärvi. Puiston opastuskeskus on Suomunjärven rannalla. Patvinsuon kansallispuisto on myös Unescon biosfäärialue. Puiston pinta-alasta on vettä yhdeksän neliökilometriä.
Luonnonkaunis Suomunjärvi sijaitsee alueen koillisosassa. Se on yli 600 hehtaarin laajuinen, viisi kilometriä pitkä ja leveimmältä kohdaltaan neljä kilometriä leveä. Järvi on karu, puhdasvetinen ja hiekkarantainen. Hiekkarantoja sillä onkin peräti 24 kilometriä. Järven suurin syvyys on peräti 27 metriä. Suomunjärvi on kalaisa ja tunnettu muikustaan, joka kutee vasta joulukuussa. Järveä kiertävät retkeilypolut.
Puiston pinta-alasta on yli puolet erilaisia soita. Suot ovat laajoja ja vetisiä. Puisto sijaitsee eteläisten keidassoiden ja pohjoisten aapasoiden vaihettumisvyöhykkeellä. Puiston keidassuot ovat enimmäkseen kermikeitaita. Aapasoilla on vaateliaampia kasvilajeja kuin keidassoilla, koska ne saavat alkukesällä ravinteitä ympäröiviltä kangassoilta. Laajojen soiden keskustat ovat rimpineva-aapoja ja kuivemmat reunaosat kalvakkanevaa. Keidassuon ja aapasuon välimuotojakin löytyy esimerkiksi Lahnasuon pohjoisosasta. Vaarojen rinteillä on myös pienehköjä rinnesoita. Suurimmat suot ovat Patvinsuo, Hulkkonen ja Lahnasuo.
Alue on metsäkasvillisuuden vaihtumisvyöhykkeellä. Alueen metsät edustavat sekä Etelä-Suomen että Pohjanmaan-Kainuun metsätyyppejä. Metsien ikä vaihtelee. Puiston metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia, kuivia kangasmetsiä. Vanhoja aarnimetsiä on puistossa noin 700 ha. Niitä on muun muassa kuusivaltaisella Autio- ja mäntyvaltaisella Hietavaaralla sekä Rauvunvaaralla ja Säästö-Maksimansaarella.
Eläimistö on erämainen ja siihen kuuluu paljon suolla viihtyviä ja pohjoisia lajeja. Suurpedot elävät alueella. Karhun kanta on runsas ja susi, ilves ja ahmakin kuuluvat eläimistöön. Karhu esiintyy puiston logossakin. Pohjois-Karjalan majavakanta on saanut alkunsa puiston Nälämäpuroon vuonna 1945 istutetuista kanadanmajavista. Puiston majavakanta on nykyisin noin 20–30 majavaa ja niiden patoja on lähes joka purossa. Saukko esiintyy myös alueella. Linnustoon kuuluvat muun muassa kuikka, kaakkuri, laulujoutsen, metsähanhi, kurki, ampuhaukka, sinisuohaukka, kapustarinta, suokukko, pikkusieppo, idänuunilintu ja sinipyrstö. Petolinnut ja kanalinnut ovat yleisiä. Kalasääksiä pesii alueella useita pareja. Patvinsuolla näyttäytyi 17.–18. toukokuuta 2006 todellinen huippuharvinaisuus: idänturturikyyhky. Lintuja ja muita eläimiä voi tarkkailla myös lintutornista ja kahdelta lintulavalta: Patvinsuolla on Teretinniemen lintutorni, Lahnasuon laidassa ja Surkansuolla on lintulavat. Kasvikunnasta alueella tavataan muun muassa harvinaisia kääpälajeja. Hyönteisistä alueella esiintyy muun muassa vanhojen kangasmetsien lajistoon kuuluvat korpikolva, liekohärkä, isokelokärsäkäs ja nahkuri sekä palaneissa metsissä viihtyvät lajit, kuten palolatikka, jotka ovat Suomessa vaarantuneita. Käävistä alueelta löytyy esimerkiksi harvinaiset kalkkikääpä, sitruunakääpä ja violettinuijakas.
Orava on metsäeläin. Se on ketterä ja näppärä kiipeilemään ja hyppäämään puissa. Tuuhea häntä ojennettuna ja sitä apunaan käyttäen orava pystyy hyppäämään puusta toiseen lähes 4 metrin matkan. Orava liikkuu maalla hyppäämällä 30-100 cm:n pituisia matkoja. Sen ruumis on 30–47 cm (ml. häntä), täysikasvuisen yksilön paino on 250 – 340 g.
Karjalassa oravat elävät puunkoloissa harvoin. Orava rakentaa tavallisesti lähes pallon muotoisia pesiä. Pesä on 30-60 cm hakasijaltaan. Orava rakentaa pesät kuusen, männyn tai koivun oksista. Sisältä se vuoraa pesät naavalla, ruoholla, sammalilla ja lintujen höyhenillä. Kun ulkona on 15-20C astetta pakkasta, pesässä on yleensä 18-20 astetta lämmintä. Oravat elävät pesissä kevääseen saakka, ja sinne naaras synnyttää keväällä ensimmäisen poikkueensa. Pesät sijaitsevat kuusen oksilla 3-15 metrin korkeudella rungon eteläpuolella. Oravien pääravintoa ovat havupuiden, yleensä kuusen, siemenet. Oravat syövät myös sieniä, vihreitä kasvinosia, marjoja, keväällä juovat joskus koivunmahlaa.
Lahko: Jyrsijät - Rodentia
Heimo: Majavat – Castoridae
Euroopanmajava – Castor fiber L.
Majava on Karjalan suurin jyrsijä. Sen ruumiin pituus on 70-100 cm, häntä on 20-25 cm ja majava painaa 15-30 kg. Majava on hyvin sopeutunut elämään vedessä. Sierain- ja korva-aukot sulkeutuvat majavan sukeltaessa. Sen silmät ovat suuret, niitä peittää läpinäkyvä kalvo (ns. kolmas silmäluomi). Kun majava sukeltaa veteen, kalvo sulkeutuu ja suojelee silmiä veden vaikutukselta ja majava näkee vedessä. Majavan häntä toimii vedessä peräsimenä, ja maan pinnalla majava käyttää häntää tasapainottamaan ruumistaan pystyasennossa.
Majavien elinympäristöä ovat metsäpurot, joet ja järvet, joiden rannat ovat metsien peittämiä. Majavan tyypillisin pesä Karjalassa on kekopesä. Kekopesä on kartiomainen keko, joka rakennetaan yhteen liitetyistä ruoholla, vesiheinällä, mudalla tai mullalla peitetyistä roskapuista ja ohuista rungoista. Jokaisessa kekopesässä on kaksi tai kolme sisäänmenokäytävää, joiden suut ovat vedenpinnan alla. Majavat rakentavat patoja vedenkorkeuksien nostamiseksi, jotta kekopesien käytävät ovat aina vedenpinnan alla.
Majavat elävät perhekunnittain, joihin tavallisesti kuuluu vanhoja sekä tänä tai edellisenä vuonna syntyneitä nuoria yksilöitä. Yhteensä perheessä on 5-8 yksilöä. Majavien pääravintoa ovat haavan ja koivun kuori sekä paju, vesi- ja rantakasvien mehukkaat osat. Noin 10-15 cm:n paksuisen haavan jyrsiminen ja kaataminen vie majavilta noin 15-20 minuuttia. Talveksi majava varastoi paljon puuruokaa upottaen ruoat jokeen. Majavat viettävät suurimman osan talvesta kekopesässä vesistön jään alla ja syövät syksyllä varastoimaansa ravintoa. Majavat voivat elää 20-vuotiaaksi.
Hirvi (Alces alces) on suurin nykyaikainen hirvieläin. Hirvisonnin ruumiinpituus on noin 300 cm ja säkäkorkeus 235 cm, se voi saavuttaa joskus jopa 580-600 kg painon. Ulkomuodoltaan hirvi erottuu hyvin muista hirvieläimistä. Hirvellä on oikein pitkät raajat, vahva rintakehä, suhteellisen lyhyt ruumis ja painava pää, jossa on kyömynenä. Ylähuuli on suuri ja peittää alahuulen. Hirvellä on isot, leveät ja liikkuvat korvat.
Hirven kaulan alla sijaitsee ihopoimu (parta eli kello), joka voi saavuttaa 25—40 cm:n pituuden. Kesällä hirvet suosivat palaneita alueita ja hakattuja metsäalueita, joissa kasvaa runsaasti nuoria lehtipuita ja tiheitä korkeita ruohoja, mm. maitohorsmaa, joka on hirven mieluista ravintoa. Hirvet syövät vesikasveja soilla, joissa, järvissä ja puroissa. Talvella hirven elinympäristöä ovat seka- ja havumetsät, jossa on tiheää aluskasvillisuutta ja paljon nuoria puita, pääasiassa mäntyjä, haapoja, koivuja ja pihlajia. Hirvet makaavat kovina pakkasina löysässä lumessa niin, että lumen pinnan ylle jää vain säkä ja pää, mikä vähentää lämmönhukkaa.
Kesällä täysikasvuinen hirvi syö noin 35 kg ruokaa vuorokaudessa, ja talvella 12-15 kg. Yhteensä hirvi syö vuodessa noin 7 tn, joista 4 tn ovat lehti- ja havupuiden versot, noin 1,5 tn puiden ja pensaiden lehdet, 700 kg on puiden kuori ja yhtä paljon ovat ruoho ja pienet pensaat. Syntyessä vasat ovat vaaleanpunaisia, yksivärisiä, heillä ei ole täpliä. Ne jäävät samalle paikalle noin viikon ajan, vaaratilanteessa piiloutuvat ruohoon tai pensaaseen. Viikon ikäisinä vasat alkavat seurata emäänsä. Tästä iästä lähtien ne syövät jo pienien koivujen ja haapojen lehtiä ja oppivat taittamaan puita vasta syksyyn mennessä. Pitkäjalkaisina pienet vasat eivät ulotu ruohoon. Kuukauden iässä tai myöhemmin hirvenvasat alkavat liikkua ”polvillaan” syömisen aikana. Karhut ja sudet ovat suuri vaara vasoille.
Venäjänkielinen versio